Tutustumisviikko Tukholman GIH:lla

Maanantaina Gymnastik- och idrottshögskolanin liikuntasaliin tulvi epävarmoja, eksyneen näköisiä nuoria, jotka vuoron perään etsivät kiusaantuneina itselleen vapaata istumapaikkaa salin reunustamilla penkeillä muiden arvioivien katseiden alla. Minä olin yksi noista hukassa olevista "nollista", jotka tänä syksynä aloittaisivat opintonsa GIH:lla.

Siellä täällä oli yhtenäisiin vaaleansinisiin t-paitoihin sonnustautuneita opiskelijoita, jotka tulisivat tällä viikolla pitämään huolta meistä ja järjestämään kaikenlaisia hullunhauskoja aktiviteetteja. Nämä sinipaitaiset heput olivat tuutoreita, ruotsiksi Faddrar eli kummit.

Kellon lyötyä tasan kahdeksan saimme me nollat käskyn mennä jonottamaan sisäänkirjaamista oman opiskeluohjelmamme mukaisen pöydän taakse. Sieltä saimme tietää tulevan luokkamme: liikunnanopettajakoulutuksen kohdalla vaihtoehdot olivat L1A, L1B, L1C tai L1D. Minulle pöydän takana istuva nainen huikkasi "el et bee", ja niin suunnistin oman tulevan luokkani luokse sanomaan käsipäivää kaikille ringissä seisoville muukalaisille. Tuolloin en vielä osannut aavistaa, kuinka tiivis ryhmä minusta ja noista muukalaisista vaivaisen viikon aikana hioutuisi. Siitä alkoi seikkailu nimeltä Insparcen.

GIH:n pääsisäänkäynti

Maanantain ohjelma koostui pitkälti kouluun liittyvästä infosta, nimileikeistä, luokkakavereihin tutustumisesta ja paikkojen esittelystä.

Tiistaina aloitettiin tositoimet erilaisten kisailujen parissa.  Viikon aikana tapahtuvista kilpailuista jaettiin pisteitä luokille, ja vuoden paras luokka julkistettaisiin ensimmäisen kouluviikon kruunaavissa bileissä, Avblåsetissa. Pisteitä sai kisojen lisäksi muista mitä erikoisimmista asioista. Att fjäska faddrarna eli tuutoreiden mielistely ja imartelu oli yksi pisteiden lähde. Tuutoreista koostuvalla tuomaristolla eli  jurylla oli edessään vingutettava sika ja kana. Näiden vinkunan kuullessaan tiesimme, että jury kaipasi jotain: niskahierontaa, viilennystä, juotavaa - vettä, olutta, siideriä tai shotteja -, tai vaikka kuljetuksen kuningastuolissa vaivaiselle kymmenen metrin matkalle. 

Läsnäolijoiden määrä toi myös lisäpisteitä: mitä enemmän luokasta oli oppilaita paikalla, sitä enemmän pisteitä herui. Luokkamme L1B:n läsnäoloprosentti oli ennätysluokkaa: parhaimmillaan vain kaksi noin kahestakymmenestäviidestä puuttui.

Luokkamme L1B koristelemiemme paitojen kera

Juomien myynti alkoi jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää, ja kilpailujen alkaessa oli ainakin tuutoreilla jo mukava nousuhumala päällä. Me nollat olimme vielä ujoja emmekä halunneet näyttää "todellista minäämme", jonka alkoholi voisi tuoda esiin, joten jätimme ölit ja siiderit vielä sikseen.

Ensimmäinen mittelö oli Tröjtävling, paitakilpailu, jossa tehtävänämme oli tuunata luokallemme yhtenäiset paidat. Bonuspisteitä sai taas tuutoreiden imartelusta, joten piirsimme selkään ison sydämen, jonka sisälle tekstin Gudfaddrar. Kisaan täytyi valmistella myös annettuun musiikkiin, meillä Greasen You're the one that I want, tehty tanssi, jonka tehtävänä oli esitellä paidat tuomaristolle. Luokallamme ei ole yhtään tanssijaa tai voimistelijaa, joten ideat ja tietotaito olivat aika heikot. Voimistelukoreografioita tehneenä mua ärsytti niin suunnattomasti, kun päässäni muhi vaikka mitä ideoita, mutta en siinä tilanteessa löytänyt oikeita sanoja niiden ilmaisemiseen - ruotsiksi siis. Yritä siinä sitten kahdenkymmenen riikinruotsalaisen puhuessa päällekkäin saada puheenvuoro itsellesi ja selittää ideasi minimaalisella sanavarastolla.

Koreografiastamme ei kehkeytynyt kovin kummoista, mutta tärkeintä oli fiilis ja meininki, ja sen välittyminen yleisölle. 

Päivän toinen kilpailu oli hullunhauska Slidebål, joka oli eräänlainen muunnelma baseballista/pesäpallosta. Kentällä oli neljä pesää. Kakkos- ja kolmospesällä juoksijan tuli nauttia valitsemaansa juomaa tuutorien määräämä määrä: viiniä tai alkoholitonta vaihtoehtoa. Kolmospesältä juostiin maaliin, jossa odotti saippualla ja vedellä kuorrutettu pressu, johon oli tarkoitus tehdä mahdollisimman tyylikäs liuku. Mitä komeampi slaidi, sitä enemmän pisteitä sai jurylta. 

Puntaroin pitkään viitsinkö lähteä mukaan kisaan; oon hemmetinmoinen vilukissa ja VIHAAN kylmää vettä ja palelemista. Ylitin itseni ja päätin lähteä mukaan. Kolmospesälle päästyäni meitä oli kertynyt neljä maaliinjuoksua odottelemaan. Kun hyvä lyönti tuli, otimme käsistä kiinni ja syöksyimme vatsalleen pressulle; se liuku olisi ollut näkemisen arvoinen! Minä fiksuna en tajunnut laittaa silmiä kiinni, joten sain mukavan annoksen kirvelevää saippuaa silmiini... Ja kylmä oli koko loppupäivän, mutta skit i det. Oli hemmetin hauska päivä!

Keskiviikkona vuorossa oli Amazing race, johon luokkamme tuli pukeutua maatila-teemalla. Saimme solmuja täynnä olevan pitkän köyden, josta kaikkien tuli pitää kiinni koko matkan ajan; kuljimme kuin päiväkotilaiset letkassa ympäri Tukholman keskustaa.

Hölkkäsimme tuutorien antamien vihjeiden mukaan pisteeltä pisteelle, joissa meitä odotti erilaisia tehtäviä. Oli pelikorttien kierrättämistä piirissä vain imemisen ja puhaltamisen avulla, appelsiinin kierrättämistä leukaa käyttäen, selfieitä ohikulkijoiden kanssa ja ties mitä sekopäistä. 

Östermalmtorgilla tehtävänämme oli käydä suihkulähteessä kastautumassa kaulaan asti: mitä useampi meni, sitä enemmän pisteitä. Ja ohikulkijoista olisi saanut bonuspisteitä, mutta he tyytyivät vain katsomaan viihdyttävää showtamme. Ai meninkö minä? No en, mitä luulette. MUTTA. Seuraavalla pisteellä Kungsträdgårdenilla tehtävänanto oli seuraava: KAIKKIEN oli juostava suihkulähteitä täynnä olevan altaan läpi, tai muutoin pisteitä ei herunut yhtään. Ryhmäpaineen alaisena jouduin hyppäämään pois mukavuusalueeltani ja kastelemaan itseni altaaseen. Hauskaa oli, se oli taas tärkeintä!

Koulumme etupiha, Wembley

Torstaipäivän vietinkin lääkärissä ja apteekkeja kierrellen; keskiviikkoinen seitsemän kilometrin sinkoilu Tukholmassa ei ehkä tehnyt hyvää alkavalle poskiontelontulehdukselle... Lääkärin kirjoittamien nenätippojen ja -suihkeen sekä loppupäivän levon avulla parantelin itseni perjantaiksi. 

Viikko huipentui perjantain Halvleketiin, johon sisältyi jälleen tanssikilpailu ja muita pieniä mittelöitä tunnelipallosta pussihyppelyyn ja kottikärrykävelystä munkin syöntiin (ilman käsiä ja huulien nuoleskelua tietysti). Tanssissamme oli tällä kertaa teemana Herkules-elokuva. Ai että meillä oli hauskaa tanssia valmistellessa, ja tällä kertaa minäkin sain suuni auki ja sönkötettyä ideoita koreografiaan! Pitää vain uskaltaa avata suunsa, ei sitä muuten opi puhumaan vierasta kieltä.

Kisailujen välissä tanssimme viikon aikana tutuksi tulleita tansseja: GIH:n omaa perinteikästä tanssia biisin Dale Pa'lla tahtiin sekä koulumme virallista juomalaulua Ge mig en öl! Koko koulu mukana tanssimassa, ihan mieletöntä! Tällaista ilmapiiriä en ole missään Suomessa tavannut - EDES BAARISSA EI KAIKKI USKALTAUDU TULEMAAN TANSSILATTIALLE.. 🙄

Herkules-teemaan pynttäytynyt luokkamme

Kilpailujen loputtua meille paljastui koko viikon kestänyt huijaus. Joka luokalta valittiin muka sattumanvaraisesti kaksi henkilöä, joiden tuli esittää dancebattle koko muulle koululle. Porukka tuli lavalle isoissa huppareissa. Tanssin esitettyään he asettuivat riviin, riisuivat hupparit, joiden alla heillä oli samanlaiset paidat kuin tuutoreilla. Paitojen selissä oli kirjaimia, joista muodostui sana Fusknollor 2018. He olivat siis koko viikon esittäneet olevansa nollia, eli opiskelut juuri aloittaneita, mutta todellisuudessa olivatkin tuutoreita. He olivat väittäneet nimekseen jotain aivan muuta kuin todellisuudessa, ja luoneet näillä nimillä jopa feikit facebook-käyttäjät, joilla pyysivät meitä kaveriksi .Ai että tunsimme itsemme petkutetuiksi!

Caesar-salaatti soijapavuista valmistetun Oumph!:n kera. Uusi tuttavuus mulle, hyvää oli! Menee kyllä ihan kanasta.

Perjantai-iltana söimme luokkamme kanssa illallisen O'Learys -ravintolassa, minkä jälkeen alkoi Halvleksfest koulullamme: tanssia, olutta, ja vähän lisää olutta. Bileet olivat oppilaskunnan tiloissa GIH:in kampuksella. DJ soitti kansainvälisiä hittejä, meininki oli mieletön, kaikki olivat täysillä mukana. Itse en viittinyt vielä kovin isoja promilleja kitata, koska tiesin joutuvani keskellä yötä suunnistamaan yksin metrolla ja bussilla aivan toiselle puolelle kaupunkia. Ehkä ens viikolla sitten, kun Avblåset kruunaa ensimmäisen kouluviikon... no, sen näkee sitten 😁

Jos ensimmäisestä viikosta voi jotain päätellä, on tulossa ihan huippu vuosi - tai oikeastaan huiput viisi vuotta! Luokkamme on todella tiivis ja hioutunut, vaikka olemme olleet yhdessä vasta viikon. Minutkin on suomalaisena otettu avosylin vastaan ja kuunneltu kärsivällisesti kun olen välillä tuloksetta yrittänyt löytää oikeita sanoja suuhuni. Onneksi kiertoilmaisu löytyy yleensä aina jotain kautta, kun rauhassa miettii. 

Jatkuva vieraan kielen kuuleminen, läpikäyminen ja puhuminen vie hurjasti energiaa, ja olenkin usein iltaisin ihan poikki. Viikon aikana olen kuitenkin oppinut hurjasti, eikä ulkoa tulevan puheen prosessointi tuota enää niin suurta tuskaa. En mä vielä kuitenkaan kaikkea ymmärrä, varsinkaan jos kaverit puhuvat nopeasti tai käyttävät mulle outoja slangisanoja. Mutta kyllä tää tästä, hiljaa hyvä tulee!

En malta oottaa että huomenna taas nään luokkakaverini!

Tällä kertaa vähän pinnallisempi teksti, toivottavasti joitain jaksoi kiinnostaa! Haluan tallettaa tänne blogiin myös ihan vain kivoja muistoja itseäni varten, joten jos just sua ei kiinnostaa, jätä ilman muuta lukematta, en pahastu. 😌