Jokasyöjän nachopelti

Meillä on kotona välillä aina älyttömän vaikea löytää ruokaa, joka miellyttäisi kaikkia. Meidän huushollissa on neljä syöjää, joilla kaikilla on omat mieltymykset, inhokkinsa ja rajoitteensa. Ruoka-aineallergioilta perheemme on säästynyt kokonaan. Vain iskällä on suomalaisille tyypillistä laktoosiyliherkkyyttä, joka sekin on nykyään helppo kiertää käyttämällä laktoosittomia tuotteita.

Jos perheessämme ei ole allergioita, eikö ruoanlaiton siis pitäisi olla helppoa ja sujua sopuisasti? No, ehkä pitäisi, mutta kun ei suju. 😅

Suurin ristiriita on ehkä mun ja pikkusiskon ruokailutottumuksissa. Siskon ruokavalio on ainakin mun silmiin turhan nirso ja yksipuolinen: hampurilaiset, ranskalaiset, nuudelit ja kolmioleivät koostavat pääruoat. Suklaa ja sipsit kattavat välipalat, Pepsi Max toimii janojuomana. Välillä hän saattaa yllättää ruisleivällä aamupalana, ja maitoakin hän juo kiitettävästi. Ja joskus saattaa jokunen kurkunpala mennä suuhun, mutta se todennäköisesti on peräisin mun lautaselta, koska itsehän tämä neiti ei niitä vaivaudu leikkaamaan... 🙄

Vaikkei siskoni ruokailutottumukset ehkä ole terveellisimmästä päästä, kadehdin silti sitä joustavuutta ja rentoutta, jolla hän suhtautuu syömiseen. Ei mitään etukäteen suunnitteluja, ravintosisältöjen pohdiskelua, kevyttuotteita tai stressaamista, vaan syömistä silloin kun on nälkä, tai kun ihan vaan huvittaa. Hän tuskin tietää edes, mikä on kalori. Oon niin kateellinen. Tässä tapauksessa varsinkin, tieto lisää tuskaa.

Siskoni silmin mun ruokavalio on pelkkää pupunruokaa, ja välillä saankin kuulla silmänpyörittelyjen kera, kuinka mä taas syön kaalia tai kesäkurpitsaa. Yksi syy, miksi sisko ei juurikaan suostu syömään mun tai iskän tekemää ruokaa on että niissä kuulemma on AINA kaalia, papuja, kikherneitä tai "jotain muuta paskaa". Ja tähän paskaan sisältyy siis käytännössä kaikki hedelmät, vihannekset, juurekset, soija- ja kasvisvalmisteet sekä pavut. Hankala tapaus..

Edessä mun hotelliaamupala (1/3 lautanen) eräältä Tampereen reissulta, takana siskon aamiainen. Croissantteja, karjalanpiirakkaa, ja kappas, löytyy jopa jotain hedelmää!

Lisävaikeutta tuo vielä äidin epäluuloisuus uusiin ruoka-aineisiin, joita minä taas olisin innokas kokeilemaan, ja inho tiettyjä mausteita, kuten valkosipulia kohtaan, jota minä taas rakastan. Myönnettäköön, iskällä on ehkä meidän perheen avarakatseisin suuntautuminen ruokaan, vaikka itse haluaisinkin sanoa tämän tittelin omaavani. Mutta ei, silloin valehtelisin. Mulla on kuitenkin vielä ruokia, joita en suostu syömään laisinkaan, ja vielä enemmän sellaisia, joita en kokonaista ravintola-annosta uskaltaisi syödä. Ehkä joku päivä mä voin vielä vilpittömästi sanoa olevani meidän perheen kulinaristi 🍽

Yhtenä iltana teki hulluna mieli jotain suolaista ja ruokaisaa, joten kaivoin reseptiarkistoistani esiin hyväksi kokemani nachovuokareseptin. Edelliskerralla olin tehnyt vuoan jauhelihasta, mutta tällä kertaa päätin korvata sen soijarouheella. Tein puolet pellistä maissilastuista, puolet ruislastuista. Näin kukin pääsisi valitsemaan haluamaansa: kevyempää rukiisella pohjalla tai vähän mehevämpää maissinachopedillä. Päällyksen olisi tietysti voinut tehdä lihansyöjille jauhelihasta erikseen,  mutta päätin tehdä vain yhdellä täytteellä, jonka pohjana on soijarouhe. Toinen täyte olisi tuonut lisäduunia, ja toiseksi oletin, ettei sisko tule tekelettäni syömään (soijarouhe kuuluu hänen epäilyttävien, ei-syötävien ruokien listalle).

Vuoan valmistuttua pyysin porukat syömään, ja yllätyksekseni myös sisko saapui pöytään. Ja tyytyväisenä hän tietämättään söi tuota hirvittävää soijarouhetta vatsansa täyteen. Täydestä meni jauhelihan sijaisena, eipä taida sisko vieläkään tietää, mitä tulikaan syötyä (terkkuja vaan jos luet tätä😙).

Halusin nyt jakaa tämän kaikille sopivan nachovuoan ohjeen tänne blogiin. Jos jokaiselle meidän erilaiset makumieltymykset omaavasta perheestä maistui paremmin kuin hyvin, takaan, että tämä maistuu miltei kenelle vaan! Tosi nopea ja helppo arkiruoka koko perheelle, ja terveellisemmän siitä saa valitsemalla ruislastut maissilastujen sijaan. Molempien käyttö tuo toki monipuolisuutta ja valinnanvaraa!

Alla resepti, olkaa hyvä:

Jokasyöjän nachopelti

2dl soijarouhetta + 2dl vettä / 400g jauhelihaa

1prk säilykepersikoita puolikkaina

1 keltainen paprika

2 sipulia

3 valkosipulinkynttä

1 prk Santa Maria Chunky salsaa (tulisuus maun mukaan, itse käytin Mildia)

1ps tacomausteseosta (käytin jauhelihalle tarkoitettua)

1prk Philadelphia Active -tuorejuustoa

3 tomaattia

130g Vaasan Ruisnacho valkosipuli & yrtit JA 150g maissilastuja

TAI

300g Ruisnachoja

TAI

300g maissilastuja

1ps (á 150g) juustoraastetta (itse käytin mozzarellaraastetta)

Valmista soijarouhe ohjeen mukaan / ruskista jauheliha. Lisää sipulit ja valkosipulit, kuullota.

Lisää tacomausteseos, sekoita kunnolla. Lisää pilkottu paprika, paloitellut tomaatit ja salsa, kiehauta.

Sekoita tuorejuusto lämpimään seokseen ja lopuksi lisää paloitellut persikat.

Kumoa pellille puolet ruisnachoja ja puolet maissilastuja / koko pellille jompaa kumpaa. Kaada päälle tasaisesti kastike. Ripottele päälle juustoraastetta.

Gratinoi 225°C uunissa 10-15 min, kunnes juusto on sulanut ja saanut kauniin kullanruskean värin.

Niin hyvää ja helppoa, enjoy!

-Sonja