Kesä on tuonut mukanaan tosi toiveikkaan fiiliksen syömishäiriöstä paranemisen suhteen. Lomailen kesän Suomessa Tukholman liikuntaopintojen ollessa tauolla.
Omalle kesätreenille asetettu tavoite, 10 leukaa, vaatii väistämättä lihasmassan kasvatusta ja sitä kautta painon nousua. Eikä se kauhistuta mua samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Lisäksi oon koulun nät och träffspel -kurssin johdosta innostunut erilaisista pallopeleista, erityisesti lentopallosta, sulkapallosta ja tenniksestä. Näitä lajeja haluan JAKSAA pelailla kavereiden kanssa, mikä edellyttää riittävää energiansaantia.
Tajusin, että jos skippaan aterioita, en jaksa tehdä yhtä paljon asioita, vaan sen sijaan, että lähtisin kavereiden kanssa pelaamaan lentopalloa, jäisin kotiin väsyneenä, koska kroppa haluaa säästää energiaa keinolla millä hyvänsä. Oonhan mä tän faktan ennenkin tiennyt, mutta nyt oon kokenut sen omalla kohdallani ja todennut että se todella pitää paikkaansa. Aamutreenin ja pitkän työpäivän jälkeen mentiin illalla kaveriporukalla pelaamaan lenttistä, ja virtaa riitti yli puoleen yöhön asti, kiitos edellisten päivien riittävän energiansaannin. Kuinka siistiä!
Riittävä syöminen on siis win-win: rakastan ruokaa ja syömistä, ja kun syön paljon, jaksan kaupan päälle tehdä asioita joista pidän. So what's the problem?
Oon myös päässyt eroon vinoutuneesta mentaliteetistä, joka vielä vuosi taaksepäin vallitsi, että vain kuntosalitreeni laskettaisiin liikunnaksi. Ei pidä paikkaansa! Yhtä lailla mun oma kässäritreeni, lentopallo kavereiden kanssa tai sulkapallo iskän kanssa on tehokasta liikuntaa.
Oon siis optimistinen kesän suhteen, nyt alan elämään ja vietän yksipuolisen sijaan värikkään kesän!
Alla koreilee Skansenilla asusteleva prameileva riikinkukkokoiras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti