Liikunta kuuluu kaikille!

Kuten monet varmasti tietävätkin, olen oman harrastamiseni sivussa työskennellyt useamman vuoden sirkusohjaajana ja aiemmin myös voimisteluvalmentajana. Suomessa Hakasirkuksella ohjasin ryhmiä laidasta laitaan: lasten akrobatian ja ilma-akrobatian alkeet, ilma-akrobatian jatkoryhmä, notkeusryhmä ja aikuisten ryhmä kuuluivat ohjattaviini. Täällä Ruotsissa ryhmiä ei ole lainkaan jaettu lajin mukaan, vaan jo pienestä asti joka tunnilla tehdään yhteistä permantoakrobatiaa mutta jo pienestä pitäen myös tosi paljon omaa valinnaista lajia, joka miltei poikkeusetta kulminoituu ilma-akrobatiaan. Liian aikainen erikoistuminen ei ole hyvästä, se kutistaa monipuolisuutta ja ei samalla tavalla mahdollista nuoressa iässä tärkeiden motoristen taitojen monipuolista kehittymistä. Tästäkin voisi kirjoittaa kokonaisen postauksen, mutta jätän sen nyt tähän, koska tän kirjoituksen pointti on muualla.

Viikonloppuisella kävelyretkelläni törmäsin moniin lapsiperheisiin, jotka olivat viettämässä helmikuista talvipäivää yhdessä ulkoillen. Voi tuota mäenlaskun tuottamaa iloa ja riemua, se sai mut toivomaan että mullakin olisi ollut oma pulkka mukana!

Ihminen on luotu liikkumaan. Lapsena on tärkeää tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan, jotteivät kriittiset kaudet ja herkkyyskaudet kehityksessä jää sivusuun. Avain on yksinkertaisesti monipuolinen liikunta ja oman kehon mahdollisuuksien tutkiskelu ja rajojen kokeilu. Liikkuva elämäntapa luodaan jo lapsuudessa ja nuoruudessa, minkä takia liikunnan ilon ja rutiinien etsiminen ja rakentaminen tulee aloittaa mahdollisimman varhain. 

Etenkin pienten lasten kohdalla vanhemmilla on suunnattoman suuri rooli lasten liikunnan kannalta: mahdollistavatko he lapsen liikuntaharrastuksen, antavatko kokeilla omia rajoja leikkipuistossa vai kieltävätkö liian korkeisiin kiipeilytelineisiin kiipeilyn, kuskaavatko lapsensa paikasta toiseen autolla vai kannustavatko aktiivisiin siirtymiin, ja ennen kaikkea millaisen esimerkin itse antavat.

Harmillisen monet vanhemmat tavalla tai toisella jarruttavat lapsen liikuntatottumusten optimaalista kehitystä. Usein taustalla on epävarmuus oman lapsen valmiuksista ja kyvyistä. Etenkin yhteiskunnan "normaalista" eroavien lasten vanhemmat empivät lapsen liikuntaryhmään laittamista: kuin ylipaino, kehitysvamma tai käytöshäiriö olisivat esteitä liikunnalle.

Itämeren molemmin puolin olen törmännyt kyseisenlaisiin tapauksiin. Suomessa lasten akrobatian alkeisryhmässä aloitti aavistuksen ylipainoinen tyttö. Hän oli täysillä mukana kaikissa aktiviteeteissä, enkä edes kiinnittänyt huomiota ylipainoseikkaan ennen kuin hänen äitinsä halusi jutella kanssani. Äiti kysyi huolissaan, oliko ok että tyttö oli mukana ryhmässä, kun kaikki muut olivat hoikkia ja pikkuisia. Olin suorastaan hämmentynyt kommentista. Ikään kuin liikunta olisi vain valmiiksi hoikkien lasten yksinoikeus! Kerroin, kuinka tyttö oli ollut ilolla mukana tunnilla, ja kuinka sirkus sopii kaikille kokoon ja ulkonäköön katsomatta. Äiti vaikutti helpottuneelta ja tyttö sai jatkaa rakasta sirkusharrastustaan kuten muutkin.

Ihan kauheaa, että yhteiskunnan kauneusihanteet heijastuvat vanhempien kautta myös lasten hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin!

Vastaavanlaisen tapauksen kohtasin parisen viikkoa sitten täällä Tukholmassa. Uuden lukukauden alettua pienten ryhmiin tuli paljon uusia lapsia, joista suurimmalle osalle sirkus - ehkä jopa ohjattu liikunta - oli ihan uutta. Jälleen erään lievästi ylipainoisen lapsen äiti tuli tunnin jälkeen kysymään, voiko hänen tyttärensä olla mukana ryhmässä. Hän oli huolissaan, tuleeko tytär oppimaan vaadittavia taitoja, onko se ylipäätään mahdollista tälle. Vakuutin, että lapset oppivat nopeasti, ja painotin, että lapset oppivat omaan tahtiinsa eikä kaikkea voi osata heti. Äiti vaikutti vastaukseni jälkeenkin vielä hiukan epävarmalta. Toivotin hyvää loppuviikkoa ja sanoin "nähdään viikon päästä". Ikäväkseni en ole tyttöä nähnyt tunneilla tämän jälkeen. Toki taustalla voi olla lapsen oma haluttomuus, ehkä sirkus ei ollut hänen juttunsa. Suuri epäilys minulla jostakin syystä kuitenkin on, että vetäytyminen tapahtui vanhempien toimesta..

Surullista on myös se, jos lapsen ylipaino on esteenä liikuntaharrastuksen aloittamiselle. Tutkimusten mukaan liikkumattomat aikuiset saavat suurimmat terveyshyödyt fyysisen aktiivisuuden lisääntyessä, ja sama pätee lapsilla. Eli juurikin ne lapset, jotka eivät vapaa-ajalla harrasta liikuntaa juuri missään muodossa, olisi syytä saada liikuntaharrastusten pariin. Ja tällöin katse kohdistuu lapsen vanhempiin.

Onneksi löytyy myös paljon perheitä, jotka tukevat lapsen liikuntaharrastusta mahdollisesta erilaisuudesta huolimatta. Ohjattavieni joukosta löytyy yksittäisiä puhehäiriöisiä, autistisia, lievästi kehitysvammaisia ja erityisherkkiä harrastajia, jotka erilaisuudesta huolimatta ovat täysillä mukana menossa. Monien tällaisten lasten vanhemmat ovat tulleet etukäteen kertomaan lapsen mahdollisista erityistarpeista, mikä on tärkeää jotta me ohjaajat osaamme ottaa nämä asianmukaisesti huomioon. Hatunnosto tällaisille vanhemmille, jotka ehdoitta tukevat lapsen liikuntaharrastusta ja auttavat näin luomaan terveitä, kestäviä liikuntatottumuksia. Liikunta kuuluu ihan kaikille!