Kiva kun eksyit blogiini Kadonneen jäljillä, tervetuloa!
Aloitan perinteisesti itseni esittelyllä, sehän kaikkia aina eniten kiinnostaa, eikö totta?
Olen 19-vuotias, liikunnallinen tyttö - vai pitäisikö sanoa nainen? Missä menee naisen ja tytön raja? Valmistuin keväällä ylioppilaaksi ja syksyllä suuntana on Tukholma, missä aloitan liikunnanopettajan opinnot Gymnastik- och idrottshögskolanilla.
Olen ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen persoona. Näistä piirteistä huolimatta viihdyn kuitenkin myös omissa oloissani: kaipaan sopivaa tasapainoa ystävien ja yksinolon välille. Olen monen asian suhteen perfektionisti, mikä värittää arkeani aika ajoin melko paljon, sekä hyvässä että pahassa.
Harrastuksiini on jo pitkään kuulunut sirkus, josta varmasti tulen bloginkin puolella kirjoittelemaan. Päälajini ovat trapetsi, käsilläseisonta ja notkeusakrobatia.
Sirkuksen ohella käyn aktiivisesti kuntosalilla, tavoitteena kasvattaa lihasmassaa (mikä on vielä työn alla) ja hankkia voimaa erilaisten temppujen, etenkin käsilläseisonnan tukemiseksi.
Omien harrastusteni lisäksi toimin ohjaajana monissa eri ryhmissä sekä sirkuksen että joukkuevoimistelun, joka on entinen harrastukseni, parissa. Ohjaustunteja kertyi kuluneella kaudella reilut 12 viikossa, mikä ehkä kertoo tuolloisen vapaa-aikani määrästä: se oli siis aika olematonta.
Jos vapaa-aikaa sattui olemaan, käytin sen kavereiden ja poikaystävän näkemiseen, koiran kanssa lenkkeilyyn, ruoanlaittoon, valokuvaamiseen, käsitöihin tai muuhun mieleiseen tekemiseen.
Nyt kuitenkin vapaa-aikaa on yllin kyllin ohjausten, ohjattujen harrastusten ja koulun loputtua, joten pääsen toteuttamaan kaikkia edelle mainitsemiani asioita niin paljon kuin sielu sietää.
Okei, yllä olen kertonut itsestäni aika positiivisessa valossa ja pinnallisesti, käytännössä samoja asioita, mitä voisin työhaastattelutilanteessa mainita. Jokaisella on kuitenkin myös varjopuolensa, ja niin on minullakin.
Elämästäni löytyy liuta ongelmia, joiden ratkaiseminen on aina enemmän tai vähemmän työn alla arjessani.
Syömishäiriö roikkuu sitkeästi olkapäällä ja sen irti ravistelu on päätavoitteenani. Tyytymättömyys itseen, omaan kroppaan ja persoonaan, asioiden ylipohdinta ja pyörremyrskyn tavoin vaeltelevat ajatukset ovat enemmän tai vähemmän osa päivittäistä elämääni.
Kaikkiin näihin viittaa blogini nimi, Kadonneen jäljillä. Elämäni painopiste on tällä hetkellä itseni etsiminen, koska tuntuu kuin olisin kadottanut oman minuuteni, enkä enää tiedä kuka olen, tai kuka haluan olla.
Haluan löytää uudelleen elämänilon, asiat joista nautin, nautinnon ylipäätään, omat rajani, vahvuuteni ja heikkouteni, itselleni sopivan elämänrytmin ja tasapainon arkeeni. Kadotetun itseni etsimisestä tulen siis kirjoittamaan monissa eri muodoissa. Luvassa on sekä syvällisempiä pohdintoja että pinnallisempia kurkistuksia arkeeni: treeniin, harrastuksiin ja muuhun tärkeään.
Jos siis syömishäiriöstä kuntoutuvan arki ja kaoottiset ajatukset kiinnostavat, stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti