Lähteäkö ulos kameran kanssa nauttimaan maisemista ja luonnon raikkaudesta, vai juoksulenkille polttamaan kaloreita? Se oli suuri kysymys aamupalan jälkeen. Pääni täyttyi argumenteista puolesta ja vastaan molempia vaihtoehtoja, sairaita ja terveitä. Vahvasti päätään nosti se tosiasia, että juokseminen on kuluttuvampaa. Toisaalta, juoksulenkillä viihtyisin lyhyemmän ajan, mikä pakottaisi keksimään vielä lisää aktiviteettejä ajan tappamiseksi lounasta odotellessa. Aika-aspektin nimissä valokuvausreissu kävellen olisi siis suotuisampi valinta.
Terveellä järjellä ajateltuna en keksinyt juurikaan perusteluja juoksulenkin puolesta. Ensinnäkään mulla ei kyseisellä hetkellä ollut minkäännäköistä intoa lähteä juoksemaan, mun kroppa oli ja on liian väsynyt siihen. Ja miksi mä lähtisin lenkille kalorinpolttotarkoituksella, jos tavoitteenani on hilata painoa ylöspäin? Se yhtälö ei vain fysiikan lakien mukaan toimi. Musiikit korvilla juostessa en olisi myöskään saanut juuri mitään irti ihanan Nyckelvikenin luonnosta saati tullut käyttäneeksi kameraa.
Hieman skeptisenä päivän luovia kykyjäni kohtaan suuntasin kohti loppusyksyn kastelemaa Nyckelvikeniä. Ja onneksi päätin näin; lopputuloksena oli onnistunut kuvausreissu. Aurinkokin näyttäytyi muutamaan otteeseen ja inspiroi leikkimään valon kanssa. Joutsenet tulivat poseeraamaan, Nyckelvikenin kartanon kotieläimet olivat oivallisia kuvattavia ja näinpä talven ensimmäisen lumiukonkin (johon kenties on survottu koko Tukholman huikea lumimäärä).
Valokuvattavaa löytyy aina, täytyy vain laittaa kamera kaulaan ja lähteä matkaan - mihin vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti